Hengaamon syksy harjoittelijan silmin

Kuluneen syksyn olen saanut viettää opintoihini kuuluvan harjoittelun merkeissä Hengaamossa. Syyskuussa, kun loputon kesä tuntui vain jatkuvan, kävelin ensimmäistä kertaa tutustumaan Hengaa täällä-hankkeen toimistoon ja työntekijöihin. Nyt kun joulu on jo ovella ja Tamperekin sai muhkean lumipeitteensä, on aika koota yhteen, mitä koin tänä aikana harjoittelussani.

Mistä olikaan kyse?

Opiskelen viimeistä vuotta yhteisöpedagogiksi Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa. Yhteisöpedagogin voisi lyhyesti sanottuna olevan yhteisöllisyyden ja ohjaamisen asiantuntija, etenkin ennaltaehkäisevässä sosiaalialan työssä. Omat opintoni ovat monimuotoisia ja kokonaan verkossa – yhtälö, joka on toisinaan vaikea mieltää tällaisen alan opiskeluun. Etäopiskelutaidot ja itseohjautuvuus ovat keskiössä opinnoissa, mutta vielä tärkeämpiä ovat harjoittelujaksot, jotka suoritetaan työelämän puolella järjestö-, tai nuorisotyön parissa. Näissä opiskelija pääsee myös viimeistään kiinni yhteisöpedagogin todellisiin työympäristöihin sekä hankkimaan ammatille niin olennaisia verkostoitumistaitoja.

Mitä pääsin kokemaan ja kokeilemaan?

Hengaamo on hankkeena puolivälissä, joten oli mielenkiintoista hypätä mukaan katsomaan, mitä on jo tehty, ja millaisia mahdollisuuksia vielä loppuajalle löytyy. Hankkeen kohderyhmänä ovat 7–13- vuotiaat lapset perheineen ja tämä näkyi luonnollisesti myös tämän syksyn toiminnassa: työpajat, webinaarit, seminaarit ja vertaisryhmät koskivat paljolti perheen yhdessäoloa, vuorovaikutusta ja vanhemmuutta.

Koska oman harjoitteluni teema on viestintä ja verkostotyö, olen syksyn ajan keskittynyt tekemään niin sosiaalisen median julkaisuja, päivittänyt näitä Hengaamon kotisivuja, mainostanut tapahtumia sekä ollut yhteydessä yhteistyökumppaneihin. Tämän lisäksi olen ilokseni saanut olla mukana tapahtumien ja tilaisuuksien käytännön työssä ja kohtaamassa eri-ikäisiä ihmisiä.

Harjoittelun avulla olen päässyt syventämään koulussa oppimaani ja tuomaan asioita käytäntöön. Verkostojen kehittämiseen paras ratkaisu on hypätä kentälle ja tutustua toimijoihin, joita Hengaamon ympärilläkin onneksi riittää: olen päässyt mukaan niin teatterin, hyvinvointialueen, kolmannen sektorin toimijoiden, seurakunnan kuin koulujenkin kanssa järjestettyyn toimintaan.  

Parhaat jutut

Harjoitteluni parasta antia ovat olleet hetket, kun olemme saaneet suunnitellun tapahtuman järjestymään ja päässeet näkemään ihmisten osallistumisen ilon. Tietokoneella istumisen jälkeen on lopputulemana ollut kuitenkin aina tilaisuus, jossa ihmiset kohtaavat itselleen tärkeän asian äärellä ja saavat siinä hetkessä osallisuuden tunteen. Selkeällä, saavutettavalla ja kiteytetyllä viestinnällä on tärkeä rooli tässä kaikessa. Toiminnan taustalla on ajatus osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisestä, syrjäytymisuhan alla olevien perheiden auttamisesta ja vertaistuen antamisesta – asiat, joita tahdon ilomielin edistää kaikessa työssäni.

Loppuun kerron yhden ihanan kohtaamisen, joka jäi lämmittämään mieltäni pitkäksi aikaa. Jouluetkot-tapahtuman tiimellyksessä eteeni pysähtyi yllättäen lapsi, joka kysyi: ”Miau, saanko halata?”. Vaihdoimme halit ja hän jatkoi matkaansa. Tuossa kohtaamisessa oli kaikki, mitä tarvittiin!

Lämmin kiitos Hengaamon tehokaksikolle Ruutille ja Tiialle tästä syksystä, sekä tunnelmallista joulunaikaa kaikille Hengaamon toiminnassa mukana olleille asiakkaille ja hankekumppaneille. Nähdään taas pian!

Anna-Leena Myllylahti (yhteisöpedagogiopiskelija, Humak)

Kuvat: Henri Haapalo Photography